Par­em­paa päiväko­tia ei voisi kuvi­tella. Jokain­en lap­si kohdataan juuri oman­lais­en­aan yksilönä ja jokais­en lapsen ominais­piir­teet huomioidaan.

Kaikesta välittyy, että koko hen­k­ilökunta tekee työtä täy­destä sydämestään. Lasta hakiessa hoita­jat joko laulav­at ja juok­sevat lasten kanssa, ant­avat vauh­tia keinussa, ovat kyyn­ärpäitä myöten hiekassa rakentamassa hiekkalin­naa tai jol­lain muulla tavalla osal­lis­tuvat täysillä lasten touhuihin.

Ker­taakaan ei ole tarvin­nut olla mis­tään huolissaan, vaan on voinut täys­in luot­taa sii­hen, että lap­si saa kaiken tar­vit­se­mansa huolen­pidon ja valtavasti hänelle mieluisia aktiviteetteja.

Lap­si on kehittynyt ja oppinut päiväko­dissa hir­muisesti. Toisaalta mis­tään turhasta ei niuhoteta, päiväkoti­in saa men­nä pupun kor­vissa ja kur­alätäköis­sä saa hyp­piä sotkusta välit­tämät­tä. Välillä aamuisin päiväkodilta kohti työpaikkaa lähtiessä silmät kos­tuvat siitä onnen­tunteesta, kun lap­si jää riemuisaan päiväkoti­in – niin valtavan suuri asia van­hem­malle on, kun on täy­del­lis­en hyvä fiil­is päiväkodista ja lapsen arjesta siellä kaiken puolin.